Hyvä minä!

Nää on taas niitä hetkiä, jolloin oikeasti kokee olevansa ylpeä itsestään. Se onnellisuuden tunne.

Eilen mulla oli viimeinen päivä lähiopetusta Aspa12t:n ryhmässä. Arvioinnit on annettu, työssäoppiminen Vero Modassa loppu, oppitunnit istuttu kiltisti läpi (-paitsi laittoman monet sairauspäivät, joille mitään ei mahtanut). Perjantaina kahvitellaan ja saadaan jonkinmoiset paperilaput kätösiin ja sitten kohti uusia haasteita.

Jossain vaiheessa meinasin ihan oikeasti lyödä hanskat tiskiin opintojen suhteen. Sairastelun vuoksi jäin välillä jälkeen, alku työharjoittelussa ei sujunut suunnitelmien mukaan (onneksi vaihdoin paikkaa!) ja etätehtävien teko oli kamalaa kaaosta tekstinkäsittelyohjelmien kanssa.
Mutta nyt kun se on ohi ja todistus tulee näyttämään lähinnä kiitettäviä ja tiedän tehneeni parhaani, oli se tuska sen arvoista.
Olen onnellinen ja kiitollinen harjoitteluajasta Vertsussa, niin hermoja riipivää kuin se välillä olikin. Sain uutta uskoa siihen, että olen oikealla alalla ja lisää vainua siitä, että saattaisin sopia varastotöihin. Sitä en olisi ihan heti itsestäni uskonut! Varastossa on oikeasti ihkua!
Puolen vuoden aikana tutustuin paljon ihmisiin, niin kamaliin kuin ihaniinkin, enkä vaihtaisi mitään pois.
 Ihan parasta!

Tukkaa odotellessa <3

Nyt olen ansainnut hetken hengähdystauon. Nukuin 12 tuntia ja olo oli taas kuin uudestisyntyneellä. Lievä tyhjyyden tunne kaiken häseltämisen kaikottua, mutta se on kyllä ihan tervetullutta.

Muistakaa aina nauttia ja olla ylpeitä saavutuksistanne! Ei ole olemassa mitään niin palkitsevaa!

Kevät tulee <3

xoxo, SmT ~